Harhaanjohtava propaganda julmuuksista
Sodan väkivaltaisuudet on irrotettu asiayhteydestä
- Kiireisten toimenpiteiden välttämättömyys
- Kovat otteet johtuivat osin siitä, että toimenpiteillä oli kiire.
- Hallituksen joukkojen oli saatava sota päättymään nopeasti, koska elintarvikepula oli kova ja kansalaisten tuli päästä maanviljelystöihin mahdollisimman pian. Väestö oli punaisen terrorin kohteena Etelä-Suomessa. Tampereella oli suuret määrät rautatiekalustoa, joka tarvittiin Karjalan armeijan huoltoon. Punaiset kuljettivat ryöstösaalista ja pakenivat Venäjälle.
- Saksan menestys maailmansodassa oli epävarma, jolloin Venäjän kasvava uhka oli otettava huomioon.
- Punaisten ja valkoisten uhrit
- Suurin osa (n. 75%) punaisten uhreista oli siviilejä, koska punaiset kävivät luokkasotaa, kun taas lähes kaikki valkoisten teloittamista oli aseellisia kapinallisia.
- Rankaisutoimenpiteet eivät olleet poliittisia, sillä esim. Väinö Tanner, Matti Paasivuori ja muut maltilliset sosialidemokraatit, jotka eivät osallistuneet aseelliseen kapinaan, saivat jatkaa politiikassa heti vapaussodan jälkeen.
- Sotaa ei pidä arvioida siitä näkökulmasta, kummalla puolella koettiin enemmän henkilömenetyksiä. Kuolleiden määrä on aivan epärelevantti mittari sodan päämäärien oikeutuksen mittaamiseen. Se, joka ”kärsi enemmän” ei tarvitse automaattisesti enemmän sympatiaa. Punaiset aiheuttivat kärsimyksensä itse ryhtymällä laittomaan aseelliseen kapinaan. Ilman punaisten kapinaa koko sodan uhrit olisivat jääneet tulematta.
- Kansainvälinen oikeus ja valtiopetos
- Punakaartilaiset eivät olleet laillisen hallituksen joukkoja, sillä kansanvaltuuskuntaa ei ollut nimitetty laillisin perustein, vaan Leninin organisoimana, ja vain Lenin oli tunnustanut sen. Koska laittomia taistelijoita eivät koske kansainvälisen lainsäädännön suojat, oli täysin laillista teloittaa punakaartilaisia.
- Suomen punaisten voitiin tulkita ja yleisesti tulkittiin syyllistyneen valtiopetokseen, josta voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti voitiin tuomita kuolemaan. Kun punaisia saatiin keväällä 1918 kiinni itse teosta – ase kädessä taistelemassa laillista hallitusta vastaan – moni piti tilannetta aivan selvänä. Kiistattomasti valtiopetokseen syyllistyneet siis voitiin tuomita kuolemaan nopealla menettelyllä; oikeuskäsittely katsottiin turhaksi, kun todisteet olivat kaikkien nähtävillä.
- Voittajat osoittivat humaaniutta ja anteeksiantoa vapauttamalla nopeasti melkein kaikki vankinsa, vaikka näille olisi voitu antaa valtiopetoksesta kuolemantuomiot tai vähintään pitkät vankeusrangaistukset. Vankileirejä ei voitu välttää, koska rikolliset oli edes pikavauhdilla tutkittava ennen vapauttamista.
